Kujalan porotilalla Nissinvaaran kupeessa eletään poron vuoden mukaan, pohjoisen luonnon rytmissä. Tilalla on pitkät perinteet vuodesta 1860 ja tilan isäntä Juha Kujala on poroisäntä viidennessä sukupolvessa. Heidän suvulleen poronhoito on elämäntapa ja intohimo, jota tehdään suurella sydämellä, eläimiä ja luontoa kunnioittaen.
”Olen ylpeä siitä, minkälaista lihaa tuotamme. Kujalan porotilan poro on elänyt vapaana
luonnossa. Sitä on kunnioitettu ja arvostettu, ja siitä on tehty sellainen raaka-aine, joka on paras mahdollinen.”
Kujalan porotila hyödyntää poron kokonaisvaltaisesti. Heillä on ammattimainen poronhoito ja lihan lisäksi he myyvät myös porojen sarvet ja taljat. Jenni Kujala on lahjakas taiteilija, joka maalaamisen ja piirtämisen lisäksi taiteilee erilaisia käsitöitä ja koruja poronnahasta ja -sarvista. Tilaan on yhdistetty myös matkailu ja siellä voi vierailla kuka vain. Tilalla pääsee näkemään poroja ja kuulemaan tarinoita.
Poromiehen parasta aikaa ovat syyserotukset. ”Se on se kokemus, jota odottaa kuin pikkulapsi jouluaattoa. Vaikka niitä on kuinka paljon nähnyt, niin se on silti aina yhtä mukavaa”, kertoo Juha Kujala.
Syyserotuksissa porot kerätään erotusaitauksiin, joissa jokainen poronomistaja valikoi omista poroistaan ne, jotka lähtevät teurasporoiksi. Samalla poron elämää jatkavat loislääkitään.
Teurasporot siirretään teurastamolle, jossa eläinlääkäri tarkastaa ne. Poromies itse teurastaa ja
nylkee poronsa, eläinlääkärin valvonnassa. Myös poromiehet on koulutettu avustaviksi
poroeläinlääkäreiksi. Laatua tarkkaillaan tarkasti, kaikki mahdolliset epäpuhtaudet ja viat poistetaan.
Juha Kujala on syntynyt poromieheksi. Hän on Kujalan porotilan isäntä viidennessä sukupolvessa.
Kultaisimmat muistot ajoittuvat sinne, kun hän oli vielä ihan pikkupoika ja pääsi ensimmäisiä
kertoja isän matkaan porotöihin. Ensimmäisessä vasanmerkkuussa piti vielä päiväunet ottaa
säkkiaidan mutkassa, mutta isä tuli herättelemään, kun oli aika merkata vasat. Siellä syntyi palo ja
intohimo ammattiin. Oma isä on opettanut Juhalle lähes kaiken mitä hän osaa. Toki
nykyteknologia on vaatinut opiskelua ja opettelua, mutta perusporonhoitotyö, “sen oppii vain
tekemällä ja olemalla, kuulemalla ja aistimalla. Se on mahtava ammatti”, sanoo Juha.
PORON VUOSI
Poron vuosi alkaa toukokuussa, kun poron vasat syntyvät luonnossa. Emät pudottavat sarvensa
vasottuaan. Poro on ainoa hirvieläin, jonka naarailla on myös sarvet. Poron sarvi on maailman
nopeimmin kasvavaa luuta, kiivaimpaan kasvuaikaan se voi kasvaa jopa 2 senttiä vuorokaudessa.
Kesäkuussa, kun luonto herää ja keli lämpiää, myös sääsket ja paarmat heräävät ja alkaa räkkäaika.
Silloin emät ja vasat kerääntyvät tokkiin ja siitä alkaakin poroisännän kesäfestariaika eli vasojen
merkkaus. Porot kerätään metsistä ja käytetään aitauksessa. Pienet vasat merkataan emiensä
merkkiin ja sillä tavalla ne tulevat saman poronomistajan omistukseen.
Heinäkuussa poro kasvattelee sarviaan vapaana luonnossa ja elokuussa ne luutuvat. Syyskuussa
poro keloaa sarvensa, eli hinkkaa nahkan sisälle luutuneista sarvistaan nahkan pois pajuja ja risuja vasten.
Syyskuun loppupuolella alkaa porojen rykimäaika, jolloin hirvaat keräävät vaatimia omiin tokkiinsa.
Silloin porot käytetään jälleen aitauksessa ja ne luetaan, eli lasketaan ja valitaan eloporot ja
teurasporot. Loka-marraskuun lihat ovat parhaita mahdollisia, sillä kesän jäljiltä porot ovat hyvässä
kunnossa ja luonnossa ollessaan poron ravinto on monipuolista, se syö yli 350 erilaista kasvia.
Joulukuulla porot kerätään aitauksiin talveksi. Siihen keräämiseen on monta konstia; osa poroista
tulee kotiin itse, osa menee muille porotiloille ja osa ajetaan metsistä ruokajuontojen avulla
aitaukseen. Viimeiset seikkailijat pyydetään, eli mennään kelkalla metsään ja haetaan. Poron
löytyessä otetaan se kiinni, huolimatta siitä, onko poro oma vai jonkun toisen. Poromiehet ovat
yhteisöllistä väkeä ja auttavat toinen toistaan.
Kevätaikaan tammi-huhtikuussa porot ovat porotiloilla. Niitä ruokitaan muutaman kerran päivässä
ja niistä pidetään hyvää huolta. Poron hyvinvointi ja luontoarvojen kunnioittaminen ovat toiminnan lähtökohta.
